Kaupunginvaltuustossa tehtävämme on turvata koulutuksen ja kasvatuksen resurssit ja antaa tukemme kasvatusalan ammattilaisten työlle.

Varhaiskasvatuksessa kannatan yksityisten ja julkisten varhaiskasvatuspalvelujen yhteiseloa, kuten asia on Nokialla järjestetty. Varhaiskasvatuksessa on viime vuosina tapahtunut paljon muutoksia, kun yksityiseen päiväkotikenttään on syntynyt kolme suurta ketjua, joiden omistus on ulkomaista. Pienet päiväkodit, kannatusyhdistysten ja yrittäjien omistamat, ovat vähentyneet, koska palvelusetelimalliin siirtyminen on vaikeuttanut niiden toimeentuloa. Perhepäivähoitajat vähenevät hoitajien ikääntyessä ja nuorempia tulee vähemmän mukaan. Kunnat ovat investoineet päiväkotikiinteistöihin, jotka ovat kooltaan entistä suurempia. Kuntien investointitahti on ollut kova, koska päiväkotikiinteistöt ovat olleet vanhoja. Kehitys on ollut Nokialla samansuuntainen.

Yksityisen varhaiskasvatuksen tulorakenne perustuu lapsien sallittuun määrään, jotka taas perustuvat päiväkodin neliöihin. Henkilöstömäärä on myös riippuvainen lasten määrästä, joten taloudellinen liikkumavara on hyvin pieni. Palvelusetelin arvot vaihtelevat paljonkin eri puolilla Suomea, mutta yleisesti ottaen ne ovat matalampia kuin ostopalvelusopimukset, joita suosittiin ennen palvelusetelejä. Tällöin kiinteistöjen ja hankintojen kustannukset nousevat olennaiseen rooliin, kun varhaiskasvatusalan yritykset säätelevät talouttaan. Tästäkin huolimatta kannatan palvelustelimallia, koska siinä asiakkaalla on valinnan vapaus, joka taas kirittää palveluntuottajia laadukkaaseen kasvatustyöhön. Palvelustelin arvoon voisi toki kiinnittää huomiota, jotta sitä ei ajeta liian alas ja yrityksillä säilyisivät toimintaedellytykset, myös pienemmillä yrityksillä ja toimijoilla.

Taloudellinen yhtälö haastaa yritykset hakemaan kustannustehokkuutta myös digitaalisilla ratkaisuilla, joilla optimoidaan henkilöstömäärää suhteessa lasten määrään aamu- ja iltapäivisin, kun lapset saapuvat tai lähtevät hoidosta. Samoilla keinoilla kustannustehokkuutta etsitään myös julkisella puolella.

Suuruuden ekonomia on siis vallannut alaa niin julkisessa päiväkotirakentamisessa kuin yksityisilläkin toimijoilla. Kuntapuolen kiinteistöhankkeet kestävät kauemmin ja ovat tavallisesti yksityistä rakentamista kalliimmat. Tässäkin suhteessa yksityistä toimijoita on hyvä hyödyntää sopivassa suhteessa. Varhaiskasvatukseen liittyvä rakentaminen on tarkasti säädeltyä, kuten palvelun tuottaminen. Uuden päiväkodin rakentaminen edellyttää tarkkaa hoitoneliöihin perustuvaa suunnittelua ja ilman viranomaisten hyväksyntää ja tarkastamista, ei päiväkotia voi rakentaa. Palvelusetelipäiväkodin toiminta perustuu Tampereen seudulla sääntökirjaan sekä valtakunnalliseen ja lakisääteiseen ohjeistukseen ja suunnitteluun. Toiminta on siis tarkkaan valvottua ja laadukasta.

Lapsimäärä kunnassa ei yksistään vaikuta varhaiskasvatuksen tarpeeseen, sillä siihen vaikuttavat myös kotihoidon osuus suhteessa lapsimäärään ja tähän liittyvät kannusteet. Muita vaikuttavia asioita ovat mm. työllisyyskehitys ja esimerkiksi käynnissä oleva kaksivuotisen esiopetuksen kokeilu. Nokia on muuttovoittokunta, jonne muuttaa myös lapsiperheitä. Vanhaa rakennuskantaa täytyy aina uusia ja perhepäivähoitajien määrän väheneminen on yleinen trendi. Kunnan varhaiskasvatustarpeen ennakoiminen onkin taiteenlaji, huomioiden että siihen vaikuttavat hyvin monet seikat.

Totean että Nokialla on laadukas kunnallinen ja yksityinen varhaiskasvatus, arvioni perustuu omankohtaiseen kokemukseen kolmen lapsen isänä ja toimintaani erilaisissa varhaiskasvatukseen liittyvissä rooleissa, rakentamisessa ja itse palvelujen tuottamisessa eri puolilla Suomea.

Laadukas varhaiskasvatus on myös elinvoimatekijä, joka vaikuttaa olennaisesti siihen, että kuntaan muuttaa lapsiperheitä ja yritykset näkevät kunnan sopivana paikkana perustaa liiketoimintaa.