Näin korona-aikana yrittäjyys saattaa tuntua monesta täysin mahdottomalta ajatukselta, koska uutiset kertovat karua kieltään yrittäjien arjesta. Useilla toimialoilla käydään todellista selviytymiskamppailua. Tästä johtuen, pelkään pahoin, että korona tulee heikentämään suomalaisten uskallusta ja intoa ryhtyä yrittäjiksi tulevina vuosina. 

Tulevaisuuden talouskasvu, joka on hyvinvointimme rahoituspohja, tarvitsee entistä enemmän yrittäjiä ja työllistäviä yrityksiä. Meidän on rakennettava luottamusta ja uskoa yrittäjyyteen, joka vaatii vahvaa panostusta myös poliittisilta päättäjiltä, niin valtion tasolla kuin kuntapolitiikassakin.

Ensimmäinen asia on, että valtion tulisi tukea yrityksiä, jotta pitkittyvä korona-aika ei johtaisi konkursseihin, vaan säilyttäisimme yrityskantamme elossa. Nyt näyttää siltä, että uudet koronatuet tulevat myöhässä ja sulku tulee ajamaan yrityksiä kassakriisiin. Kaiken kaikkiaan yrityksillä on ollut vaikeuksia saada riittäviä tukia, koska ehdot koronatuissa ovat olleet hyvin rajaavia. Esimerkiksi kustannustukihakemuksista hylättiin yli 70% ja vastaavasti valtio on tukenut kuntia 1,9 miljardilla eurolla, vaikka tarve verotulojen vajeen paikkaamiseen olisi ollut vain 260 miljoonaa euroa.

Pitkäjänteisesti järkevintä kuntien tukemista olisi pitää yrityskanta elossa ja varmistaa työpaikat myös tulevaisuudessa, sillä yritykset tuovat kuntiin työtä ja verotuloja, joilla kustannetaan hyvinvointipalvelut. Kuntien ylirahoittamisen vuoksi, kunnat tekevät nyt ylijäämäisiä tuloksia, joka ei kerro totuutta kuntien taloudellisesta kantokyvystä tulevina vuosina. Toivottavasti valtuutetut ymmärtävät, että kertaluonteisella valtionavulla ei kateta pysyvää kustannustason nousua, kun vaalikiimassa luvataan lisää palveluja. Samalla tämä kertoo myös hallituksen asenteesta yrittäjiä kohtaan, josta ei voi pisteitä jakaa. Hallitus on jättänyt pienyrittäjät pulaan.

Kuntatasolla tarvitaan yritysmyönteistä politiikkaa, joka Nokialla tarkoittaa toimivia yrityspalveluja ja neuvontaa yrityksille, hyviä liikenneyhteyksiä, kuten aseman seudun kehittämistä, unohtamatta kuitenkaan tieinfran panostuksia. Keskustan rakentaminen virkistää kivijalkakauppaa, työvoiman saatavuutta tulee edistää yritysten tarpeista lähtevällä koulutuspolitiikalla, tarvitsemme myös yritysmyönteistä kaavoitus- ja hankintapolitiikkaa, nopeita tietoliikenneyhteyksiä sekä sellaista yleistä positiivista asennoitumista yrityksiä kohtaan.